maanantai 28. tammikuuta 2013

Kaapin paikka

Kolmas (hikinen) viikonloppu takana tukkimetsässä, ensi viikonloppuna pidetään kyllä ansaittua hengähdystaukoa ja suunnataan moottoripyörämessuille.


Mies pongasi eräästä varastosta vanhan, metallisen pukukaapin - milloin lienee palvellut viimeksi, koska kaapin hyllyltä löytyi benefonin kännykkäluuri ihan antennilla varustettuna.

Kaapin omistaja ystävällisesti lahjoitti sen meille ja nyt sitten myös tämä projekti odottaa uutta maalia pintaansa ennenkuin se pääsee mökille eteiseen. Siinä on sopivasti oma ovi meille jokaiselle. Erityisesti silmää viehättää nuo vinot jalat ja kaapin solakka olemus. Kaapin päälle sitten sopiikin erinomaisesti yksi meidän kirjainvalaisimista tunnelmaa luomaan.

maanantai 14. tammikuuta 2013

Tukki poikineen

Mökkiprojektikin alkaa edistyä taas hiljaiselon jälkeen. Viikonloppuna kävimme kaatamassa mökkirannasta kuusia maiseman avartamiseksi sekä raivaamassa sähköyhtiön sähkölinjaa varten kaatamat puut pois. Keli oli loistava, pakkasta 10 astetta ja aurinkokin näyttäytyi.



Täytyy sanoa, että kyllä vanhan ajan tukkijätkät ovat olleet kovaa joukkoa pokasahoineen ja hevosineen. Meillä apuna oli moottorisaha, traktori, nelinvetoauto, mönkijä ja moottorikelkka - ja silti tuli hiki. Lievä raitisilmamyrkytys!


Ennen

Tulos kuitenkin palkitsee, mutta vielä on raivaamista jäljellä ja seuraavaksi pitää aloittaa mökin purkutyöt, jotta runko saadaan siirtokuntoon kesäksi.


Jälkeen

Mökkirannassa oli yllätykseksi myös iso joukko pilkkijöitä, joita ilahdutimme tarjoamalla taustamusiikiksi sahanlaulantaa. Yritimme aktiivisesti kuitenkin savustaa heidät hieman loitommalle.


Jos ei muuta ilmene, hommaa jatketaan ensi viikonloppunakin.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Sunnuntaikana

Hyvä sunnuntairuoka kypsyy itsekseen uunissa ja jättää vapaapäivän muuhun käyttöön. Meillä sunnuntaisin syödään aika usein sunnuntaikanaa, jonka esikuva on alunperin Jamie Oliverin käsialaa. Ohje hakkaa mennen tullen kaupan valmiit grillatut viritelmät. Kanasta tulee tällä ohjeella ihanan mehevää.

Jos jostain saat käsiisi luomukananpoikaa, niin tartu kiinni koivesta, mutta näin pikkukaupungissa ostoskoriin tarttuu usein ihan tavallinen pakastebroileri, mikä ei tällä ohjeella ole synti sekään. Jos käytät pakastettua kanaa, niin sulata se hitaasti jääkaapissa ja nosta huoneenlämpöön vähintään tuntia ennen valmistusta.




Paahdettua kanaa ja juureksia

1 kokonainen broileri
1 sitruuna
6 kpl valkosipulin kynsiä
50 g voita
reilu nippu tuoreita yrttejä maun mukaan (basilika, persilja, oregano, timjami)
sormisuolaa
mustapippuria myllystä

Lisäksi
6 jauhoista perunaa
2 porkkanaa
1 bataatti
2 punajuurta
2 punasipulia
oliiviöljyä
sormisuolaa
voita nokareina
(hunajaa)

Hienonnetaan yrit ja sekoitetaan ne pippurin sekä suolan kanssa hieman pehmenneen voin joukkoon tahnaksi. Pestään sitruuna hyvin ja pilkotaan se lohkoiksi.

Laitetaan kana kannelliseen uunipataan ja viilletään koipipaloihin muutama viilto kypsymisen nopeuttamiseksi. Irroitetaan varovasti kanan nahka rintapalojen päältä työntämällä sormet rintalihan ja nahkan väliin. Varotaan, ettei nahka repeä, vaan siitä muodostuu tasku. Tungetaan voi-yrttiseosta muodostuneeseen taskuun nahan alle. Lisäksi hierotaan seosta koipipalojen viiltoihin. Asetaan valkosipulin kynnet ja lohkottu sitruuna kanan vatsaonteloon. Paistetaan uunissa kannen alla ensin 180 asteessa noin puolitoista tuntia, minkä jälkeen poistetaan kansi ja otetaan rapea pinta nahkaan jatkamalla paistamista 225 asteessa noin viidentoista minuutin ajan.

Heti kun kana on laitettu uuniin, valmistellaan uunijuurekset paistamista varten. Kuoritaan ja lohkotaan juurekset sekä sipuli. Asetellaan ne leivinpaperin päälle uunipellille ja valutetaan hieman oliiviöljyä niiden päälle. Lisätään maun mukaan suolaa ja muutama nokare voita. Kastellaan leivipaperiarkki vedellä ja asetetaan se juuresten päälle, näin ne eivät kärähdä uunissa.

Kun kana on ollut uunissa tunnin verran, lisätään myös juurekset uuniin kypsymään samaan aikaan. Kun uunin lämpötila nostetaan kypsennyksen loppuvaiheessa, otetaan samalla myös juureksien päällä suojana ollut leivinpaperi pois, jotta juureksiin saadaan kaunis pinta.

Kanasta irtoavasta paistoliemestä kannattaa tehdä lisukkeeksi kastike lisäämällä siihen hieman vettä, suurustamalla se vehnäjauhoilla tai Maizenalla. Mausteeksi kastikkeeseen hieman curryjauhetta ja mustapippuria sekä tarvittaessa hieman suolaa. Lopuksi lisätään loraus kuohukermaa.

tiistai 8. tammikuuta 2013

Onnettoman neulojan pipo

Ystäväni Marja on paitsi uskomaton kokki, niin myös uskomaton neuloja. Olen kieli pitkällä odottanut hänen lupaamaansa raitapipon ohjetta, jolla jopa minä onnistuin. Todistusaineisto alla! Olen jopa hieman salaa ylpeä itsestäni, pipo valmistui alle kahdessa vuorokaudessa - toisin kuin muut neulokseni, jotka täyttävät lankakorissa vuosia.


Seuraavaa odotellessa, mistähän löytäisi kivan värisiä lankoja? Pikkukaupungin valikoimista ei löytynyt muuta kuin pellavaa ja luonnonvalkoista.

perjantai 4. tammikuuta 2013

Curry-kanakeitto

Löysin tämän kanakeiton ohjeen Kauhaa ja rakkautta blogista ja sen tulisuus sopii hyvin talviseen päivään. Tietysti ohjetta piti hieman viritellä. Epämääräisestä kuvasta huolimatta, hyvää oli.



Curry-kanakeitto (kattilallinen)

1 punasipuli
2 porkkanaa
1/2 solovalkosipuli
1 cm pätkä tuoretta inkivääriä (älä laita liikaa)
2 rkl oliiviöljyä
1 paprika
1 litra kanalientä
2 tl curryjauhetta
cayennepippuria maun mukaan (lisää maistellen tulisuutta)
300 g kananfileitä

riisinuudeleita
suolaa
mustapippuria myllystä
(tarjoiluun: tuoretta korianteria tai persiljaa silputtuna)


Sipulit ja porkkanat kuoritaan. Hienonna sipulit pieneksi. Kuutioi porkkanat ja paprika. Raasta kuorittu inkivääri hienoksi.

Kuullotetaan kasviksia oliiviöljyssä kattilassa keskilämmällä muutaman minuutin ajan. Lisätään joukkoon kanafilepalat sekä mausteet. Kypsennetään hieman, minkä jälkeen lisätään kanaliemi. Annetaan kiehua noin 20 minuutin ajan, minkä jälkeen lisätään riisinuudelit ja keitetään vielä muutama minuutti.

Tarkistetaan suola ja lisätään tarvittaessa hieman vettä. Tarjoillaan korianterin tai persiljan kanssa.

Maailman helpoimmat pikkuleivät

Näiden yksinkertaisten pikkuleipien makuyhdistelmä vie mennessään. Pikkuleipäpurkki on syytä piilottaa perheen piparihiiriltä, jos haluaa nauttia näistä myöhemminkin. Takuuvarma hitti myös työpaikan kahvipöydässä, vaikka joulun jälkeen ei kuulemma kenelläkään enää tehnyt mieli yhtään pikkuleipiä (vain vähän muruja jäi jäljelle).



Maailman helpoimmat pikkuleivät

200 g voita
2 1/4 dl sokeria
1 kananmuna
2 rkl siirappia
3 tl vaniljasokeria
5 dl vehnäjauhoa
2 tl ruokasoodaa


Vaahdotetaan voi ja sokerit. Lisätään kananmuna ja siirappi vatkaten.
Lisätään vehnäjauho, johon on sekoitettua sooda huolellisesti mukaan. 

Muotoillaan taikinasta neljä pitkää pötköä leivinpaperin päälle (kaksi pellilleen) ja painellaan tankoja hieman tasaisemmaksi.

Paistetaan 200 asteessa 12 minuutin ajan, kunnes ne ovat kauniin kullanruskeita. Kiertoilmauunissa paistolömpötila on 180 astetta, aika sama.
Leikataan lämpimänä tangoiksi.

torstai 3. tammikuuta 2013

Piilopaikka

Mökin astiavalikoimaan kuuluu tällä hetkellä Arabian Arctica-sarja, jonka mies on saanut joskus vuonna yksi ja kaksi ylioppilaslahjakseen. Astiat palvelivat meitä ensimmäisessä yhteisessä opiskelijakodissamme, mutta jo silloin minulla oli niihin jonkinlainen viha-rakkaussuhde. Astiaston muotohan on perusselkeä, mutta jokin siinä vain ei toimi. Tykkään ja tykkäsin jo silloin paljon enemmän omasta Teemastani, joita meillä onkin nykyään jo vinot pinot.

Nyt kuitenkin Iittala on lanseerannut uuden kuosin Arcticalle, nimeltään Piilopaikka. Nämä mukit voisivat hyvinkin olla meidän mökkiastiaston pelastajat, sillä olen vakavasti harkinnut korvaavani ne Sarjattomalla (niitä on tosin eksynyt jo pohjoisen mökille, joten eihön kahdessa oaikassa voi olla samoja astioita, eihän?) tai Marimekon Hyvässä seurassa astioilla. Pitää hieman siis miettiä lisää....

Sopivatko nämä ollenkaan meidän Scandia aterinten ja Sukat makkaralla lasien kanssa?

Kuva Iittala.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Hyvää uutta vuotta 2013!

Uusi vuosi 2013 tuo tullessaan ainakin vipinää mökkiprojektissa, mitähän muuta? 



Kuvassa tämän vuoden kalenteri