Ei joulua ilman talonpoikia

Nämä pikkuleivät ovat olleet ehdoton osa omaa jouluani lapsuudesta lähtien.  Resepti on peräisin äidin äitiltä, sukukalleus siis. Yksi muistoistani liittyy siihen, kuinka yhdessä äidin kanssa kuorimme manteleita urakalla pikkuleipiä varten. Tulikuumista manteleista kuori sujahtaa helposti pois ja manteleita sinkoili yleensä ympäri keittiötä (vinkki: keitä vesi kiehuvaksi ja laita kuorelliset mantelit hetkeksi kuumaan veteen ennen kuorien irrottamista).

Vaatimattoman ulkonäön ei pidä antaa hämätä. Nämä menevät taatusti kuin kuumille kiville ja usein enemmän kuin yksi pikkuleipä kerrallaan. Miehen ehdottomat suosikit, kuulemma joulupiparkakut jäävät täysin kakkosiksi. Näissä on vielä lisähienoutena (tai yksinkertaisuutena) se, että taikina pakastetaan tankoina, joista voi sitten pyöräyttää nopeasti pikkuleipiä yllätysvieraillekin.

Talonpojat (noin 160 kpl)

200 g voita
200 g sokeria
1 rkl siirappia
1 kananmuna
100 g manteleita kuorittuna ja ruohittuna
noin 4 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa vesitilkkaan liuotettuna

Pehmeä voi, sokeri ja siirappi vatkataan vaahdoksi. Lisätään muna sekoittaen sekä mantelirouhe. Lisätään sooda vesitilkkaa sekoitettuna.
Lisätään jauhot ja rullataan taiknasta pötköjä, jotka kääritään leivinpaperiin sekä pakastetaan. Taikinasta tulee neljä pötköä.
Leikataan jäätyneesta tangosta siivuja (1/2 cm) ja paistetaan 175 asteessa noin 8 minuutin ajan. 
Pikkuleipiin käytettävät mantelit täytyy ehdottomasti kuoria, sillä kaupasta saatava valmisrouhe kuorineen on liian kitkerää.

Maitosuklaafudge

Tämän joulun karamellisuoksikki lienee meillä ihanan pehmeä suklaafudge. Tämä vaatii jonkin verran kärsivällisyyttä keittelyvaiheessa, mutta lopputulos palkitsee kyllä.

Maitosuklaafudge (noin 30 kpl)

2 dl kuohukermaa
2 dl sokeria
3 rkl voita
2 rkl hunajaa
2 dl vaahtokarkkeja
100 g maitosuklaata

Kiehautetaan kerma, sokeri ja voi. Lisätään hunaja. Keitetään sekoittaen, kunnes seos on sakeaa ja väriltään toffeenruskeaa (noin 15 minuuttia). Seos on valmista, kun kylmään veteen tiputetusta nokaressta voi sormien välissä muotoilla pallon.

Siirretään kattila syrjään ja lisätään vaahtokartit sekä suklaa. Sekoitetaan, kunnes seos on tasaista. Kaadetaan massa leivinpaperilla vuorattuun pieneen vuokaan (noin 12 x 20 cm) ja annetaan jähmettyä peitettynä jääkaapissa. Leikataan paloiksi ja säilytetään kuivassa.

Riisisuklaata

Ipanan bravuuri joulukarkkitehtaassa on kieltämättä riisisuklaat. Näissä on nostalgiaa, tehtiinhän niitä itsekin silloin vuonna yksi ja kaksi. Toimiva paketti, makeannälkä lähtee ihan varmasti.

Riisisuklaat (noin 25 kpl)

125 g kookosrasvaa
4 rkl kaakaojauhetta
2 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
8 dl riisimuroja

Sulatetaan kookosrasva kattilassa tai mikrossa. annetaan rasvan hieman jäähtyä. Siivilöidään sekaan kaakao, tomusokeri ja vaniljasokeri sekä sekoitetaan tasaiseksi. Riisimurot käännellään hellästi kaakaoseoksen joukkoon. Nostetaan nokareita kahdella lusikalla paperivuokiin ja laitetaan jääkaappiin jäähtymään. Säilytetään kylmässä.

Suklaatryffelit

Olo on kuin Jalilla suklaatehtaassa. Keittiössä on päässyt valloilleen joulukaramellitehdas. Ensimmäisenä putkesta ulos singahtivat suklaatryffelit.

Suklaatryffelit (noin 25 kpl)

250 g tummaa suklaata

1 dl kuohukermaa

3 rkl tomusokeria

50 g voita

1 rkl ranskankermaa

Pinnalle kaakaojauhetta

Hienonnetaan suklaa karkeaksi rouheeksi. Kiehautetaan kerma ja sokeri paksupohjaisessa kattilassa. Sekoitaan joukkoon suklaa. Lisätään voi ja ranskankerma sekä sekoitetaan tasaiseksi. Annetaan jäähtyä peitettynä jääkaapissa yön yli.

Muotoillaan suklaamassasta käsin tai kahdella pikkulusikalla pyöreähköjä kuulia, jotak pyöritetään kaakaojauheessa. Säilytetään viileässä.

Mustaa ranteeseen

Rannekoru kiiltävistä, mustista onyx-laatoista ja hopeasta.

DIY: pannunalunen puuhelmistä

Tässä on pikainen tee-se-itse pannunalunen pukinkonttiin. Innoituksen tähän sain Ferm Livingin korkkisesta alustasta.

Tämä tekemiseen tarvitaan käsittelemättömiä puuhelmiä (halkaisija 25 - 30 mm) ja nahkanauhaa. Puuhelmet vain pujotetaan nahkanauhaan kolmeksi, erilliseksi renkaaksi. Näitä voi käyttää sitten joulujuomien alla pöydän suojana yhdessä tai erikseen. Helmet voi halutessaan vahata tai öljytä ennen käyttöä.

Banaani-sitruunahilloke

Joulun alla iskee todellakin jokin pakonomainen tarve väkertää ja valmistaa omin käsin herkkuja. Ystäväni Marja (Soppaa ja silmukoita, alkuperäisen ohjeen löydät täältä) oli valmistanut banaani-sitruunahilloketta jokin aika sitten.

Makuyhdistelmä kuullosti tarpeeksi oudolta eli kokeiltavahan sitä oli itsekin. Ja täytyy sanoa, että tämä on toimii. Eikä millään uskoisi, että hillokkeen pohjana on banaani. Tämä tuo mukavaa vaihtelua perinteiseen viikuna- ja luumuhillokeosioon joulupöydässä. Itse tein tuplaannoksen samalla vaivalla ja sain valmista hilloketta noin 9 dl eli näitä riittää myös pukinkonttiin käärittäviksi.

Banaani-sitruunahilloke

400 g banaania (3 isoa banaania)
200 g sitruunan hedelmälihaa (4-5 sitruunaa)
1 vaniljatanko
0,5 tl maustepippuria
0,5 tl kardemummaa
1 dl Sitruuna Valkoviinietikkaa
1 dl vettä
ripaus suolaa
3 dl hillosokeria

Kuutioidaan banaani ja sitruunoiden hedelmäliha. Halkaistaan vaniljatanko. Laitetaan hedelmät ja vanilja kattilaan sekä lisätään muut aineet lukuun ottamatta hillosokeria.

Kiehautetaan ja keitetään hiljaa poreillen noin 20 minuuttia. Soseutetaan hilloke sauvasekoittimella. Lisätään hillosokeri koko ajan sekoittaen. Keitetään vielä 10 minuuttia. Purkitetan hilloke puhtaisiin purkkeihin, jäähdytetään ja säilytetään jääkaapissa.

Banaani-sitruunahilloketta kannattaa kokeilla vuohen- tai lampaanmaidosta valmistettujen, pehmeiden ja kypsien juustojen kanssa ja paahtoleivällä yhdessä voin ja maustamattoman tuorejuuston kanssa. (Ihanaa myös ihan sellaisenaan...).

Hilloa, hilloa, hilloa

Tykkään tehdä pukinkonttiin itse syötäviä lahjoja, koska monesti lahjan vastaanottajalla on jo kaikkea. Nämä on helppo tuhota popsimalla ne parempiin suihin ja niitä ei tarvise nostaa vierailuja varten esille vuodesta toiseen. 

Tänä vuonna paketteihin kääriytyy punaista ja tulisen makeaa Paholaisen hilloa. Samalla sain käytettyä syksyllä arpajaisista voittamani sokerit. Itse tein kaksikertaisen annoksen samalla vaivalla. Alkuperäisen ohjeen löytää Dan Sukkerin sivuilta.

Paholaisen hillo

800 g tomaatteja tai

800 g kuorittuja tomaatteja tomaattimehussa

400 g punaisia paprikoita

4–6 punaista chiliä

6–8 valkosipulin kynttä

1 tl suolaa

1 tl mustapippuria

2 tl oreganoa

1/2 dl valkoviinietikkaa

1 pkt (330 g) Hillo-marmeladisokeria

Leikataan tuoreisiin tomaatteihin ristiviillot ja pannaan ne 30–60 sekunniksi kiehuvaan veteen. Valutetaan vesi pois ja jäähdytetään tomaatit kylmän juoksevan veden alla. Irrotetaan kuoret, leikataan tomaatit lohkoiksi ja poistetaan kovat kantaosat. Pannaan tomaattilohkot paistokasariin. Jos halutaan käyttää säilöttyjä tomaatteja, kaadataan ne liemineen kasariin ja leikataan saksilla neljään osaan.

Halkaistaan pestyt paprikat ja chilit, poistetaan siemenet ja paloitellaan pieniksi. Puristetaan kuoritut valkosipulin kynnet sekä lisätään ne ja mausteet kasariin. Annetaan kiehua puolisen tuntia.

Lisätään etikka ja hillo-marmeladisokeri. Kuumennetaan uudelleen kiehuvaksi ja keitetään muutaman minuutti silloin tällöin sekoittaen. Jäähdytetään hetki ja purkitetaan. Säilytetään jääkaapissa.

Sopii vaikkapa grillattujen liharuokien kanssa tai hampurilaisten lisukkeena tai sitten ruokien ja kastikkeiden mausteena.

Joulun punaista

Ipanan koulun joulumyyjäiset lähestyvät hurjaa vauhtia. Niitä varten valmistui sunnuntaiaamun rauhassa kasa korvakoruja joulunpunaisista magnesiiteista ja hopeasta.

Kynttilät altaassa

Joulukuussa saa viritellä kynttilöitä joka puolelle. Tämä Iittalan valurautainen Allas on uusin hankinta, tykkään.

Vessan seinästä revittyä

Tämä muistutus naistenhuoneen seinällä saa aina aikaan hymyn vieraillessani yhdessä meidän myyntikonttoreissamme.

Savuisaa

Rannekoru hopeasta ja erimuotoisista savukvartseista, onpa joukkoon eksynyt yksi vuorikristallikin. Suurin kristalli on halkaisijaltaan 18 mm. Tuo Karen Hill Tribe hopeinen kaari on kaivettu aarrelaatikon kätköistä - erittäin hyvin marinoitunut yksilö. 

Kerro, kerro joulukalenteri

Jo toista joulua meillä odotetaan Ping Pong Printsin Kerro, kerro joulukalenterin tahdissa.

Kerro, kerro Joulukalenteri antaa 24 kysymystä, ajatusta ja näkökulmaa joulun odotukseen. Korttien tausta on tyhjä, jotta sinne voisi vaikka kirjoittaa muistiin päivään liittyviä asioita.

Joulun odotusta

Joulukuu pääsi taas yllättämään. Rauhaisaa adventtia!

Meillä on tätä vuotta vietetty Ping Pong Printsin kalenterin tahdissa. Joulukuussa sytytellään kynttilöitä.

Kaksi litraa valoa

Meiltä kotoa löytyy jos jonkinlaista laboratoriohärpäkettä, mikä ei sinänsä kahden kemistin taloudessa yllättäne. Tämä kahden litran (!) mittalasi kuuluu työhuoneen varustukseen ja näin pimeän marraskuun illan nujertamiseksi, survoin sen täyteen led-valoa.

Ruusukaali-pekonipasta

Viikolla kolahti postilaatikkoon taas uusi Glorian Ruoka&Viini-lehti (08/2012). Lehden selaaminen aiheutti välittömästi muutoksen perjantain illan suunniteltuun ateriaan. Ihan pakko oli päästä kokeilemaan ruusukaalin ja pasta yhdistelmää, sillä se ei olisi ikimaailmassa tullut itselleni mieleen. Ruusukaali kuuluu yleensä meillä itseoikeutusti joulupöydän lisukkeeksi hunajalla saksanpähkinöillä maustettuna, mutta tätä pastaa tehdään meillä varmasti uudelleen. 

Ruusukaali-pekonipasta

350 g spagettia (valitse sitä ihan ohuista ohuinta laatua, trust me)
400 g ruusukaalia
2 salottisipulia
2 valkosipulin kynttä
170 g amerikanpekonia
noin 1/2 sitruunan mehu
chiliä
sormisuolaa
mustapippuria myllystä
noin 1/2 dl oliiviöljyä
parmesaania tai pecorinoa

Ruusukaalit huudellaan ja tarvittaessa uloimmat lehdet poistetaan. Leikataan pohjasta kova kanta pois ja irrotetaan ruusukaalin lehdet. Sipulit ja valkosipulit kuoritaan sekä hienonnetaan. Pekoni kuutioidaan.
Tässä vaiheessa laitetaan pasta kiehumaan ja keitetään se al denteksi. (Säästetään tilkka keitinvettä.) Samalla paistetaan pekoneita ja sipuleita pannulla keskilämmössä muutaman minuutin ajan. Lisätään ruusukaalin lehdet ja jatketaan paistamista välillä sekoittaen noin 5 minuuttia. Maustetaan seos sitruunalla, chilillä, suolalla ja pippurilla.
Yhdistetään pasta ja ruusukaali-pekoniseos. Lisätään joukkoon oliiviöljyä (ja keitinvettä) niin, että pasta tuntuu mehevältä.
Tarjotaan juustolla viimeisteltynä.

DIY: timanttinen idea

Paperitimantteja vaikka joulukoristeiksi. Ohje löytyy täältä.

Wokataanko nuudeleita?

Joskus iskee kamala nuudelihimo ja niitä on vaan pakko saada. Itseasiassa tämä wokkiohje on kiireisen päivän pelastus, koska siihen voi heittää joukkoon niitä kasviksia, mitä kaapista sattuu löytymään. Työläin ja tylsin vaihe on kasvisten pilkkominen, itse ruoka valmistuu hetkessä. Tämän voi hyvin valmistaa myös ihan kasvisversiona. Mielestäni inkivääri on se tämän reseptin juttu - miehen mielestä taas se saa muka tämän maistumaan tiskiaineelle. Höh, taisi sanoa vain minua ärsyttääkseen, sillä isosta wokkipannullisesta ei jäänyt mitään jäljelle.

Kana-kasvis-nuudeli-wokki (4 hengelle)

150 g (muna)nuudeleita
2 tl juoksevaa hunajaa
1/2 dl vettä
1 rkl soijakastiketta
2 rkl osterikastiketta
1 rkl oliiviöljyä
300 g maustamatonta kananfilettä suikaleina
pala tuoretta inkivääriä raastettuna
2 valkosipulinkynttä, ohueksi viipaloituna
2 viipaloitua porkkanaa
punainen paprika viipaloituna
kasa parsakaalin nuppuja viipaloituina
muutama ohueksi viipaloitu herkkusieni
3 silputtua salottisipulia
50 g suolattuja cashew-pähkinöitä

Valmistetaan nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja valutetaan ne. Sekoita hunaja, soija- ja osterikastike sekä vesi  kulhossa ja asetetaan sivuun.
Lämmitä wokissa öljyä. Ruskistetaan kanasuikaleet. Lisätään inkivääri, valkosipuli, porkkana, paprikat, parsakaali ja sienet sekä paistetaan sekoitellen 3-4 minuuttia niin, että kasvikset säilyttävät rapsakkuuttaan. Lisää sipulit ja paistetaan hämmennellen vielä minuutin ajan. Sekoitetaan joukkoon nuudelit ja kastike, kuumennetaan, minkä jälkeen ruoka on valmista tarjoiltavaksi. Ripottellaan lopuksi päälle pähkinät.

Ruusuista

Pitkän koruharrastuksen aikana en ole aiemmin tehnyt riipuvia korvakoruja lenkittämällä. Itseasiassa nämä ovat korvissa aika kivat ja viistehiotut ruusukvartsit aivan hennon vaaleanpunaiset. Pysytään siis edelleen keep it simple linjalla.

DIY: jouluinen tuikkukipponen

Pikkujoulujen alla on kiva näperrellä jotain ja tämä on pilttipurkkien uusiokäyttöä helpoimmillaan. Tarvitaan lasipurkki ja ohutkärkinen, punainen tussi. Näillä "ristipistoilla" voisi tehdä vaikka sydänkuvioitakin, tässä esimerkissä nyt toisella kotimaisella hyvän joulun toivotukset.

Helmeilyä

Joulupukin tontun paja käynnistyy hitaasti ja epävarmasti. Ensimmäisenä hopeiset korvakorut mauven värisillä makeanvedenhelmillä, ei siis mitään uutta ja mullistavaa korutaivaan alla. Yksinkertaisen kauniit. Pitkästä aikaa tuli otettua kuvia ihan oikealla kamerallakin.

Piikittelyä

Olen piilotellut näitä piikkisiä, hopeisia helmihattuja laatikon kätköissä varmaan parin vuoden ajan. Eilen illalla ne vihdoin ja viimein jalostuivat korvakoruiksi mattamustien onyxien kanssa.

Lisää pauli-serkun valopalloja

Nämä la case de cousin paulin pallovalaisimet näyttävät jatkavan levittäytymistään meillä kotona. Ipanan huoneeseen valikoitui tunnelmavaloksi pallosarja sateenkaaren väreissä. Ipana itse sommitteli pallojen järjestyksen ja itseltä pallojen liittäminen valojohtoon sujui jo mallikkaasti - en rytistänyt enää yhtään palloa kasaan.

Korulaatikon kätköistä

Ystäväni vinkkasi Kalevala Korun uudesta korusarjasta Maman Aurore. Tämän nähtyäni oli pakko käydä tekemässä arkeologisia kaivauksia omalla korulaatikollani ja löysin sieltä muutama vuosi sitten valmistuneen hopeisen makeanvedenhelmirannekorun. Yhtäläisyys on hämmästyttävä, hyvät ideat eivät todellakaan ole ainutlaatuisia. Nämä helmirypäskorut olivat yhteen aikaan oikea hitti koruharrastajien piirissä. Miehen mukaan harmi on, että nyt minun rannekoruani luullaan jatkossa Kalevala Koruksi. 

Munat kokkeliksi

Yllätimme ipanan kanssa miehen isäinpäivänä munakokkeliaamiaisella. Tämä herkku on nopea valmistaa, mutta hakkaa mennen tullen hotellien aamiaispöytien viritykset. Munia kannattaa varata kaksi per nautiskelija.

Munakokkeli (kahdelle)

4 munaa
voita
suolaa
(ruohosipulia)

Munista erotellaan keltuaiset ja valkuaiset erilleen. Lämmitetään pieni paksupohjainen kattila liedellä. Laitetaan kattilaan nokare voita ja kypsennetään valkuaiset siinä koko ajan sekoittaen. Paistinpannua ei kannata käyttää, koska se kuumenee liikaa. Otetaan kattila pois levyltä. Sekoitetaan keltuaiset valkuaisten joukkoon (keltuaiset eivät saa kypsyä) ja maustetaan maun mukaan suolalla sekä nokareella voita. Kokkeliin voi sekoittaa joukkoon myös tuoretta ruohosipulia pilkottuna. Nautitaan paahdetun ruisleivän tai paahtoleivän kanssa välittömästi.

For REALLY BIG mistakes

Piristämään työpäivää ja lohdutukseksi. Kokoa kumilla on hulppeat 15 cm.

Se parempi perunasalaatti

Kaupasta valmiina saatavasta perunasalaatista ei puhuakaan saman päivänä kuin itse tehdystä kirkkaasta versiosta. Yleensä meillä tätä tehdään alkukesästä parsakauden ollessa hilpeimmillään, mutta tämä toimii myös ilman vihreitä parsannuppuja.

Perunasalaatti

10 perunaa
1 prk varrellisia, isoja kapriksia
1 punasipuli
(nippu parsaa)

kastike:
1 sitruunan mehu
sitrunankuori raastettuna
oliiviöljyä
karkeaa dijon-sinappia
suolaa
sokeria
mustapippuria myllystä

Kuumat, kypsät perunat kuoritaan ja paloitellaan. Pilkotaan sipuli pieneksi kuutioiksi sekä kapriksista poistetaan varret ja ne halkaistaan, lisätään perunoiden joukkoon. (Lisätään keitetyt parsat paloiteltuina).
Sekoitetaan kastikkeen ainekset keskenään ja sekoitetaan perunoiden joukkoon. Lisätään suolaa tarvittaessa. Annetaan tekeytyä jääkaapissa muutama tunti ennen tarjoilua.

Vuorikristallipalloja

Minua on jo pidemmän aikaa vaivannut paha korujumi ja Kantti-blogi ammottaa tyhjyyttään. Helmilaatikoiden sisältö pysyttelee hiljaa omissa oloissaan, enkä saa edes yksinkertaisia korvakoruja aikaiseksi. Ajattelinkin siirtää jatkossa vähäiset koruilut myös tänne kesäpesän puolelle, jottei niille tulisi yksinään orpo olo.

Tätä kaulakorua on tullut pidettyä viime aikoina useastikin. Yksinkertainen riipus hopearenkaasta ja isoista vuorikristallihelmistä sekä hopeisesta pitkästä palloketjusta.

Kuskusia pöytään - Taboulleh

Ystäväni Marjan Soppaa ja silmukoita toimii meillä usein innoituksen lähteenä viikonlopun ruokailua suunnitellessamme. Yksi suosikeistani on Marjan Taboulleh, joka on ehdottomasti kokeilemistani versioista paras. Tietenkin sitä on hieman pitänyt virittää hieman, mutta alkuperäinen toimii ihan kympillä.

Taboulleh

3 dl kuskusia
1 sitruunan mehu
1 limen mehu
oliiviöljyä
vettä
suolaa
sokeria
rouhittua mustapippuria
(tuoretta) minttua
1 punasipuli
1/2 kurkku
3-5 tomaattia

Sekoitetaan sitruunan ja limen mehu, vesi, öljy ja mausteet. Nestettä pitää olla vähintään saman verran kuin kuskusia. Lisätään neste kuskusin joukkoon kuskus. Hienonnetaan sipuli, kurkku ja tomaatti aivan pieniksi kuutioiksi ja lisätään joukkoon. Annetaan salaatin tekeytyä hetki, tarkastetaan maku ja lisätään tarvittaessa suolaa tai sokeria. Kuskus turpoaa nopeasti ja jonkin ajan kuluttua vettä ja öljyä voi hieman lisätä. Kuskus on turvonnut kokonaan muutaman tunnin kuluttua, mutta parhaimmillaan salaatti on, kun se on saanut seistä yön yli jääkaapissa.

Unelma tortusta

Yleensä aina olemme mieheni kanssa samaa mieltä, mutta mitä tulee leivonnaisiin, makumme menee täysin ristiin. Yksi omista suosikeistani on unelmatorttu voitäytteellä - ei siis mitään kalorinlaskijan herkkua. Mies jättää tämän väliin, jos saa valita.

Unelmatorttu on nopea valmistaa, vaikka yllätysvieraiden varalle. Tällä kertaa pääleipurina meillä toimi ipana.

Unelmatorttu

4 munaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl perunajauhoja
1 rkl vehnäjauhoja
1/2 dl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

täyte:
100g voita tai margariinia
1 munan keltuainen
3-4 dl tomusokeria
1 - 2 tl vaniljasokeria

Vatkataan munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi, lisätään keskenään sekoitetut kuivat aineet ja käännetään taikina varovasti tasaiseksi. Levitetään taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille, paistetaan uunin keskitasossa 210 asteessa (kiertoilma) noin 7 minuuttia. Kumotaan kypsä kääretorttulevy sokeroidulle leivinpaperille. Vatkataan täytteen ainekset keskenään ja levitetään jäähtyneelle levylle. Kääritään rullalle ja nostetaan jääkaappiin. Parhaimmillaan seuraavana päivänä (jos on jäljellä...).

Vinkkinurkka: torttulevy kannattaa kääriä jo kuumana rullalle ilman täytettä, niin se eri repeä täytteen kanssa rullatessa. Tämän voi tehdä myös ilman vehnäjauhoja, jolloin leivonnainen on kokonaan gluteeniton. Itse käytän täytekakkujen ja torttujen leivontaan Siro-hienosokeria, jolla munavaahto saadaan kuohkeaksi ja tasaiseksi.

Ottaa pannuun

Tai ei oikeastaan. Nämä silikoniset pannunaluset tarttivat mukaan jouluriehaannusreissulta Ikeasta. Sopivat mökille kuin nenä naamaan.

Aavaa pellavaa

Talven tullessa ajatukset kääntyy pikkuhiljaa väkisinkin ensi kesän mökin pystystysprojektiin ja huomaan selailevani sisustuslehtiä sekä blogea sillä silmällä, että nämä sopisivat meidän kesäkotiimme.

Pellava on yksi suosikkimateriaaleistani, niin vaatteissa kuin esimerkiksi pyyhkeissä - se vain paranee jokaisen käyttökerran jälkeen. Elina Helenius ja Saara Renvall ovat suunnitelleet uuden pellavaisen Aava-malliston. Tuotteet on Jokipiin Pellavan, Lennolin ja VM-Carpetin yhteistön tulos. Näissä ajattomissa tekstiileissä on jotain yksinkertaisen kaunista ja näitäkin voisin hyvin nähdä kesäpesän sisustuksessa.

Kuva lainattu Aavan sivuilta.

Maailman synty

Suunnittelijakaksikko Saana ja Olli ovat luoneet uuden Maailman synty-malliston. Nämä perinteisistä ryijyistä mallinsa ammentavat kuosit sopisivat hyvin meidän kesäpesäämmekin. Tykkään!

Kuvat lainattu Saanan ja Ollin verkkosivuilta.

Yksi valmis, seitsemän jäljellä (to do)

Aiemmin Marjalta saamani haasteen mukaisesti listasin oman To Do-listani. Tänään siltä voi ruksata valmiiksi yhden, enää seitsemän jäljellä. Kakaoögön sai vihdoin ja viimein kehykset, usean kuukauden odottelun jälkeen.

Tätä ei miehen mukaan saa ripustaa sellaiseen paikkaan, josta silmät tuijottavat häntä koko ajan.



Kynttiläviivain

Löytö erään verkkokaupan loppuunmyynnistä: kauan himoitsemani Design House Stockholmin Light Runner-kynttelikkö, jonka on suunnitellut Marie Thurnauer. Tämä on menossa mökille, mutta saa nähdä pääseekö koskaan sinne asti.

Ikean joulu karkasi täysin lapasesta

Minua yleensä ärsyttää jouluhössötys ja joka vuosi entistä aiemmin alkava sesonkituotteiden tarjonta. Kuitenkin alkuviikosta Ikeassa piipahtaessa eksyin myös joulutorille ja täytyy tunnustaa, että homma karkasi hieman käsistä.

Ensin mukaan tarttuivat nämä numeroidut kynttilät.

Sitten iskin silmäni lahjapaketointitarvikkeisiin. Näillä näkymin meille tulee marianne-joulu näiltä osin.

Nämä lasipallot taas istuvat hyvin meidän kuusenkoristekokoelmaan Iittalan lasipallojen ja kristallien seuraksi. Miehen mielestä outo ostos, koska tänä vuonna vietämme joulua pohjoisessa mökillä ilman joulukuusta.
  

Viimeisenä ostoskärryihin pujahti kaksi led-ulkovalosarjaa. Näissä on puhtaan valkoinen valo ja hyvin eleettömät polttimot.

Jos näillä nyt pärjäisi alkuksi...