torstai 27. syyskuuta 2012

Ei niin Waldorfin salaatti

Itseasiassa selleri kuuluu niihin harvoihin raaka-aineisiin, jotka ovat keittiössämme listalla 'no go'. Joku voi tietysti kyseenalaistaa ja olla sitä mieltä, ettei Waldorfin salaattia voi tehdä ilman selleriä, mutta ei tämä meidän versio muutenkaan noudata klassista ohjetta. Raikkaampana ja kevyempänä versiona tämä salaatti sopii erittäin hyvin vaikka savukalan lisukkeeksi.



Waldorfin salaatti Piilolanniemen tapaan

jääsalaattia
lehtipersiljaa
vihreä omena viipaloituna
simenettömiä viinirypäleitä
sinihomejuustoa
saksanpähkinöitä

kastikkeeseen:
turkkilaista jogurttia
omenaviinietikkaa
oliiviöljyä
dijon-sinappia
ripaus suolaa ja sokeria
mustapippuria myllystä

Sekoitetaan kastikkeen ainesosat sekaisin ja annetaan tekeytyä hetken aikaan. Ladotaan salaattiainekst laakealle vadille kerroksittain ja nostetaan tarjolle kastikkeen kanssa.

Missoni impossible

Näitä Missonin ja Lindexin yhteistyön tuloksena syntyneitä huiveja en yksinkertaisesti voinut ohittaa. Valitettavasti (?) näitä sai useammassa eri värissä ja kuosissakin. Nyt näitä klassisia chevron-kuvioita löytyy kylpyhuoneen lisäksi myös vaatekaapista. Tässä yksilössä petroolin sinisä, burgundin punaista ja muita ihania syksyn värejä.


lauantai 22. syyskuuta 2012

Teippiä ja tuikkuja

Meillä syksyisin ja talvisin poltetaan paljon kynttilöitä. Tiedättehän ne alumiinikippoiset, pienet tuikkukynttilät? Käytännöllisiä, mutta ei niin kovin iso ilo silmälle ilman tulta. Löysin Pinterestiä selaillessani jonkun aikaa sitten idean tuikkujen piristämisestä Washi-teipin avulla ja olihan tätä kokeiltava. Pikapiristys syksyyn.




Palavaa kynttilää ei saa koskaan jättää ilman valvontaa ja näiden kanssa on syytä olla erityisen varovainen. Alumiinikippo kuumenee kynttilää poltettaessa, mutta paperi- ja kartonkituotteiden syttymislämpötila on tyypillisesti 185 - 365 astetta (eikä kuuluisa tasan 451 Fahrenheitia) riippuen paperin sisältämästä täyteainemäärästä. Alumiinikupin pintalämpötila ei nouse näin korkealle, joten puukemistinä tulin johtopäätökseen, että teipin syttymimisriski poltettaessa on hyvin pieni.




lauantai 15. syyskuuta 2012

Munakoiso-kanttarellipastaa

Kuten joa aiemmin mainitsin yksi kotimaisten ruokablogien suosikeistani on Chicling ja kun ohje on kanttarellipastalle, niin ei sen enempää syitä tarvita kokeilemiselle. Munakoiso-kanttarellipaistos valmistui yhtäaikaa kiehuvan pastan kanssa. Kiireisen äidin unelmaruoka - sairaan hyvää ja nopeaa. Alkuperäinen ohje löytyy täältä

Ainoa haasteellinen osuus perjantaiherkun valitsemisessa oli paikallisessa alkoholiliikkeessä. Sopivan viinin löytäminen oli henkilökunnalle vaikeaa ja lopulta päädyimmekin italialaiseen olueen, mikä täydensi sopivasti pastan makuja.



Munakoiso-kanttarellipasta alla carbonara (neljälle)


suolaa
1 pieni munakoiso
300 g kantarelleja
1 rkl voita
3 rkl oliiviöljyä
100 g parmesania raastettuna
4 kananmunankeltuaista
mustapippuria
lehtipersiljaa silputtuna
360 g pastaa

Leikataan munakoiso kuutioiksi, ripotellaan kuutioiden päälle suolaa ja annetaan hikoilla noin 20 minuuttia. Kuivataan suolavesi pois talouspyyhkeen avulla.
Paistetaan munakoisot oliiviöljyssä, kunnes ne alkavat kevyesti ruskistua. Nostetaan munakoisot talouspaperin päälle, jotta saadaan imeytettyä liika öljy pois. Lisätään pannulle voita ja hieman oliiviöljyä ja ruskistetaan kanttarellit, jotka maustetaan suolalla ja pippurilla. Lisätään mukaan munakoisot ja silputtu lehtipersilja. Keitetään samalla pasta ohjeen mukaan.

Sekoitetaan 75 g raastettua parmesania ja kananmunankeltuaiset. Kun spagetti on valmis, valutetaan se. Sekoitetaan sienet, munakoiso ja pasta keskenään, lisätään muna-juustoseos ja sekoitetaan, jotta munaseos kypsyy tasaisesti pastan joukkoon. Lisätään hieman keitinvettä jos pasta tuntuu liian kuivalta. Tarjotaan maun mukaan pinnalle raastetun parmesaanin ja mustapippurin kera.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Neljän kuution kivi

Viime viikolla mökin tontilla tapahtui oikein urakalla. Kaadetut puut vietiin sahalle ja pohjaa varten kaivettiin. 

Mökkitontti viettää rantaan päin voimakkaasti, mikä asettaa omat haasteensa pohjatöille. Maata piti kaivaa odotettua enemmän, jotta järvenpuoleinen reuna hiekkapedistä ei nouse liian korkealle maanpintaan nähden. Kaivaja oli taitavasti säästänyt meidän toiveidemme mukaan ihan pohjan vieressä olevat isot, sammalpeitteiset kivet koskemattomina ja myös kuntta on täysin vahingoittumaton.



Mökin pohjaa varten tontille tuotiin seulottua soraa, joka saa nyt painua talven yli rauhassa. Keväällä jatketaan routaeristyksillä ja pohjan valamisella.


Koko niemi on enemmän tai vähemmän täynnä isoja kiviä ja tottakai niitä löytyi myös valitulta mökin paikalta useampia ja ne täytyi saada siirretyksi pois edestä. Suurin oli tilavuudeltaan noin neljä kuutiota. Onneksi ei tarvinnut kuitenkaan ryhtyä räjäytystöihin.


Omenaa piirakassa

Mummolan omenapuut mökin naapurissa notkuvat omenista, joista oli ihan pakko saada piirakkaa sunnuntaipäivän herkuksi.



Omenapiirakka (uunipellillinen)


Pohja:
4 kananmunaa
2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
5 dl vehnäjauhoja
75 g sulatettua voita
1 dl maitoa

Täyte:
1,5 l omenoita ohuina siivuina
ripaus fariinisokeria

Muruseos:
50 g voita
1 dl sokeria
2 dl kaurahiutaleita
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä

Vatkataan munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisätään varovasti sekoittaen jauhot ja niihin sekoitettu leivinjauhe sekä vaniljasokeri. Lisätään voisula ja maito. Levitetään leivinpaperin päälle tasaiseksi kerrokseksi. Asetellaan omenat pohjan päälle ja ripotellaan maun mukaan fariinisokeria.

Sekoitetaan muruseoksen ainekset keskenään ja laitetaan piirakan pinnalle. Paistetaan 200 asteessa 20 minuutin ajan. Tarjotaan jäähtyneenä vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa.

torstai 6. syyskuuta 2012

Anna palaa Franck

Kaj Frank suunnitteli 1960-luvulla tämän kulhosarjan Finelille. Nämä ovat panssariemaloitua terästä. Kulhoissa on samaa henkeä kuin Teema-sarjassa ja muotokieli simppelisti juuri minun makuuni. Näitä on kertynyt erikokoisina nyt syksyn aikana mökkiä varten kirpputoreilta. Ainoa vika on, ettei näitäkään aarteita raaski käyttää, mutta kuinka hyvältä ne näyttävätkään sitten Kesäpesän keittiön valkoisilla String-hyllyillä.


Pitkin kuunsiltaa

Tunnelmakuva mökin laiturilta viime viikonlopulta. Järven päällä uskomaton täysikuu.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Possusafkaa

Toisena Alexander ja Hanna Gullichsenin Safkaa - parempaa arkiruokaa kirjasta pääsi kokeiltavaksi possukastikkeen ohje. Helppo perusohje ja erittäin maukas lopputulos. Kastikkeesta tuli juuri sopivan, vienon sinappinen. Lisäkkeeksi valmistin paahdettuja uunijuureksia.



Possukastike

400 g possun sisäfilettä suikaleena
1 keltasipuli
30 g voita
sormisuolaa
mustapippuria myllystä
2 rkl vehnäjauhoja
2 dl vettä
2 rkl soijakastiketta
1 rkl maalais-Dijon-sinappia
1 dl kuohukermaa

Paksupohjainen pata tai kattila kuumennetaan kuumaksi ja lisätään pohjalle voita, jonka annetaan ruskistua, kunnes se tuoksuu hieman pähkinälle. Possusuikaleet ruskistetaan kevyesti sekä maustetaan suolalla ja pippurilla. Lisätään joukkoon sipuli pilkottuna ja annetaan kuullottua hetkean ajan. Puuteroidaan päälle vehnäjauhot ja sekoitetaan parin minuutin ajan.

Kaadetaan joukkoon kuumaa vettä ja sekoitetaan, kunnes seos kiehahtaa ja sakenee. Lisätään soijakastike. Haudutetaan hiljaisella tulella kannen alla noin 40 minuutin ajan. Jos kastike sakenee liikaa, joukkoon voi lisätä vettä.

Lihan hauduttua mureaksi lisätään reilu lusikallinen Dijon-sinappia sekä kerma. Annetaan kiehua noin viiden minuutin ajan. Tarjotaan uunijuuresten kanssa.

Uunijuurekset

perunaa
porkkanaa
bataattia
keltasipulia
(lanttua, naurista, punajuuria jne)
sormisuolaa
oliiviöljyä
voita
(timjamia)

Kuoritaan haluttu sekoitus juureksia ja pilkotaan ne lohkoiksi. Asetellaan lohkot uunipellille. Maustetaan suolalla. Lisää päälle oliiviöljyä ja voinokareita sekä halutessa tuoretta timjamia. Paistetaan uunissa kostutetun voipaperin alla 175 asteessa noin 40 minuutin ajan. Poistetaan voipaperi ja otetaan kasviksiin kaunis pinta jatkamalla kypsennystä 215 asteessa noin 15 minuutin ajan.

maanantai 3. syyskuuta 2012

Lohturuokaa: punajuuri-vuohenjuustopaistos

Syysflunssa on kaatanut petiin valtaosan meidän perheestä. Nuhaisena ei oikein tunnu mikään ruokakaan maistuvan. Teinkin itselleni lohturuoaksi punajuuri-vuohenjuustopaistosta - hyvä ruoka, parempi mieli. Punajuuret vaativat pitkän kypsymisajan, joten esikeitin niitä noin 20 minuutin ajan ennen uunitusta.



Punajuuri-vuohenjuustopaistos

700 g punajuuria
suolaa ja mustapippuria myllystä
voita
150 g vuohenjuustoa
2 rkl hunajaa
saksanpähkinöitä

Punajuuret kuoritaan ja pilkotaan lohkoiksi. Maustetaan suolalla ja mustapippurilla. Asetellaan muutama pieni voinokare pinnalle ja paistetaan uunissa 200 asteessa noin 40 minuutin ajan.

Murennetaan vuohenjuusto kypsien punajuurien päälle, lisätään noin kaksi ruokalusikallista hunajaa. Ripotellaan päälle vielä saksanpähkinämurusia. Paistetaan uunissa vielä noin 10 minuutin ajan, jotta vuohenjuusto sulaa punajuurien joukkoon. Syödään sellaisenaan tai esimerkiksi hyvän lihan lisukkeena.

Vuohenjuuston ja hunajan yhdistelmä on yksi ehdottomista suosikeistani.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Savumuikkuja ja risusavottaa

Mökkitontilla kaadettiin torstaina pohjan tieltä puita; iso kiitos kuuluu ihanalla pikkuveljelleni! Kätevää, kun ammattilainen löytyy lähipiiristä. Kaadetut puut viedään jo huomenna maanantaina tontilta sahalle. Kaivuri tulee sitten keskiviikkona. Eli viikonloppu kuluikin arvattavasti risusavotassa. 

Tästä lähdettiin liikenteelle.



Puu kaatuu.



Tukkien lisäksi saatiin valtava määrä polttopuuta.



Sekä niitä risuja. Järvinäkymä avautuu hienosti. Ihan rannassa kasvaa vielä muutama iso kuusi, jotka kaadetaan sitten talvella järven jäälle, jottei pihan kuntta ja kivien sammalpeitteet tuhoudu.



Viikonlopun parasta antia olivat myös tuoreet savumuikut.



Savumuikut

muikkuja
leppälastuja
merisuolaa
vettä
savustuspönttö ja nuotio

Perataan muikut puhkomalla. Otetaan muikku käteen vatsapuoli ylöspäin kalan pään osoittaessa muikun puhkojaa kohti. Toisen käden etusormen ja peukalon väliin puristetaan muikun kiduskaaren takana olevat evät ja repäistään ne irti. Tarkoituksena on saada kalasta irti edellä mainittujen evien lisäksi kalan kidukset sekä sisäelimet. Kalan vatsaa ei saa puristaa, koska muikun suoli saattaa katketa kalan kiduksia ja eviä irrotettaessa. Muikkuja puhkottaessa sen vatsaa ei varsinaisesti avata, näin kala ei valmistettaessa kuivu. Huuhdellaan lopuksi muikut lävikössä runsaalla vedellä.

Asetellaan savustuspöntön pohjalle 1 - 2 kourallista leppälastuja. Ladotaan muikut sävustuspöntön ritilälle, suljetaan savustuspöntön kansi ja paistetaan hiljaisella tulella noin puoli tuntia. Muikut ovat valmiita, kun niiden väri on kauniin kullanruskea ja selkäevä irtoaa helposti.

Muikkujen kysyessä keitetään 10 % merisuola-vesi-liuos. Kypsät muikut suolataan maun mukaan noin 20 - 30 sekunnin ajan kiuhuvassa suolavedessä. Nostetaan tarjolle.